Reissu Lappee-Jukolaan

Kuten menomatka jo osoitti, haasteet virkistävät mieltä. Bussista ahtoilmaletku irtosi, joka vei tehoja pois, perille kuitenkin päästiin. Siksi sitä varmaan joka vuosi tulee lähdettyä Jukolaan, mieli virkistyy mukavasti ja haastettakin piisaa. Tämän vuoden olosuhteet olivatkin haastavat. Tuuli puhalti todella lujaa ja siihen kun lisää vesisateen oli valmistautuminen vuoden odotetuimpaan tapahtumaan muualla kuin itse suorituksessa, ehkä se oli hyvä asia, ehkä ei. Venlojen lähtöjen aikaan telttamme päätti kaatua kovan tuulenpuuskan seurauksena. Parin miehen voimin teltta oli saatu takaisin ruotuun, eikä se sen koommin kaatuillut.

Naiset ampaisivat matkaan ja jännitys oli suuri, samalla myös Jukolan lähtö alkoi lähestyä ja sekoittamaan elimistön toimintoja. Ensimmäistä kommenttia maastosta odoteltiin mielenkiinnolla, odotukset olivat korkealla. Päällimmäisenä mieleen olivat jääneet risukot. Heti K-pisteeltä alkoi taival vihreän läpi ensimmäiselle rastille. Maastossa oli TV-kameroiden lisäksi suunnistajia häiritsemässä yhdellä rastilla koikkelehtinut hirvi. Onneksi ei ollut ilmeisesti pahempaa sattunut. Risukoiden lisäksi maasto tarjosi hienoja välejä ja tarkkaa suunnistusta, fyysisyyttäkin oli, mutta ei ihan pahimmasta päästä. Kaikki naiset venyivät parhaimpaansa ja jokaiselle saatiin hyväksytty tulos, josta on hyvä jatkaa ensi vuodelle. Taisi joku näkyä screenilläkin. Kiitokset myös vieraileville Venloille, saatiin täydet joukkueet matkaan!

Keli oli sopiva metsässä juoksuun, ilmassa riitti happea eikä liian kuumakaan tullut. Teltalla sen sijaan satoi jopa sisällä. Onneksi muutama karpaasi päätti laittaa pressut teltan päälle, jolloin vesi ei enää päässyt teltan sisälle. Ilmahan oli koko päivän lämmin, mutta kosteus hiipi luihin ja ytimiin. Vesisadekaan ei ihan mahdoton ollut, mutta kyllä sitäkin riitti. Kyllä sitä välillä jo ääneen mietittiin että näin kauas pitää lähteä tälläisen tavaramäärän kanssa tuulen ja veden vietäväksi. Kuivat vaatekerrat alkoivat hälyyttävästi vähentyä ja viikonloppu on vasta puolessa välissä. Henkinen taisto luonnonvoimia vastaan oli kovaa ja samalla yritti keskittyä suoritukseen ja sen kunnialla läpi viemiseen.

Kello 9 illalla suoritettiin perinteinen joukkueiden kuvaus, jonka jälkeen alkoi hermoilu ja varusteiden pukeminen. Varusteet oli saatu päälle ja siitä sitten hölkkää kohti lähtökarsinaa. Ilmassa oli lämmin tuuli ja jännitys katosikin hetkeksi kun pääsi lämmittelemään. Mikä olisi paras taktiikka lähtösuoran täyskäännösmutkaan, ulkoringistä lujaa ohi kenties. Viisi minuuttia lähtöön ja jännitys kasvoi elämää suuremmaksi. Lähtölaukaukset kajahtivat Jukolan yöhön ja veljekset painelevat peräjulkkaa kohti K-pistettä. K-pisteeltä suoraan pitkälle ykköselle läpi taimikoiden ja risujen, välillä melkein kävellen kun pusikko hidasti jonoa jonkin verran. Väliajoista näkee hyvin miten parilla pitkällä välillä pusikko hidasti jonoa. Ykkösrastille päästyä sai hyvän rytmin päälle ja 10 rastille pieni kierto rastiympyrässä, josta melkein putkiosuudelle kohti kilpailukeskusta. Juoksu kilpailukeskuksen läpi ja siitä raskas nousu loivaan rinteeseen. Viimeisellä lenkillä alkumatka hieman risukkoinen, jonka jälkeen tuli hienoa hyväpohjaista metsää. Lenkiltä takaisin kilpailukeskusta kohti taitettaessa mukava alamäki vauhdittikin lentoa kohti viimeisiä rasteja. Maalileimaus ja kartta seuraavalle viestinviejälle.

Jukolassa miehet tekivät hyvät ja tasaiset suoritukset. Myös sisukkuutta löytyi, Arto oksensi puoli tuntia ennen lähtöä ja joutui tyhjin vatsoin lähtemään metsään. Ihme juttu, kun ei ollut tarvinnut enempää oksennella. Kiviluoman Keijo suunnisti reitin ilman kompassia kun kompassiin ilmestyi kupla. Ikolan Juhanilta hieno Jukolan ensijuoksu ankkuriosuudella. Kakkososuudella Ilpo ja Arvo olivat monessa paikkaa yhdessä ja kuulemma välillä jo rakennettiin laavua, kun ei meinannut rasti löytyä. Kaiken kaikkiaan kaikilta Jukolan veljeksiltä ja Venloilta hienot suoritukset tänä vuonna. Ensi vuodeksi on rima asetettu korkealle!

Paluumatkalla jännitys jatkui kun bussin vaihdelaatikko ei meinannut pelittää Lahden tienoilla. Laatikko alkasi toimimaan ja pääsimme monia kokemuksia ja hienoja elämyksiä rikkaampana kotiin. Nähdään ensi vuonna Enon vaaroilla!